teema 3:Tällainen olen

Olen jo 1. teemassa vastannut joltakin osin tähän kysymykseen. No mutta:

Mitkä tekijät vaikuttavat kuluttajakäyttäytymiseeni?

-Millaisia kuluttajia vanhempani ovat? (ovatko säästeliäitä tms.)
-Millainen kulutuskulttuuri täällä Suomen maassa on?
-Millaisia kuluttajia ystäväni ovat?
-Millainen itse olen luonteeltani kuluttajana?

Vanhempani ovat suht säästeliäitä, varsinkin äidilläni menee säästämisvimma mielestäni yli, ja hän ei ole täysin realistinen rahankulutuksen suhteen. Hän kuvittelee omaavansa vähemmän rahaa kuin hänellä todellisuudessa on. Se on mun mielestä todella häiritsevää, semmoinen tyhjänpäiväisyys. Tosin hänellä on voinut jäädä päälle "viiden hengen talous" -periaate (lapsethan ovat jo lähteneet pois kotoa), joten ehkä minun pitää ymmärtää häntä.
Itselleni ei ole tarttunut vanhempieni säästäväisyyttä kovin paljoa. Mutta osaan minä jossain määrin hillitä itseäni tuhlaamasta. Motiivina on se, etten halua ottaa ylimmääräisiä lainoja.

Ystäväni ainakin Turussa ovat kovin tuhlailevia, varsinkin ne, jotka asuvat vielä kotona. Täällä Helsingissä asuvat ystävät vaikuttavat puolestaan olevan säästeliäitä, mikä on tietysti järkevää. Itse kuitenkin nautin käyttää rahaa ulkona syömiseen, vaatteisiin ja muihin "turhiin menoihin".

Suomessa ollaan kuitenkin yleisesti kovin säästäväisiä, varsinkin näin, että mitä vanhemmista ihmisistä on kyse, sitä pihempiä he ovat (Menneisyys on tehnyt osansa). Mielestäni rahasta ei yleisesti osata ottaa iloa irti. Jos on varaa mennä syömään ulos, niin vain puolet menee. Ja näistä vain kolmasosa todella nauttii ulkonasyömisestä ja nauttii rahan tuhlaamisesta. Jopa minä kuulun näihin jotka eivät nauti täysin siemauksin kun pistävät rahansa tuulemaan.


Ostoprosessini:Kun ostin poskipunan Stockmannilta

Minulla menee yleisesti kauan aikaa ostopäätöksessä. Mutta tämän tuotteen kanssa meni ihan erityisen kauan.
Eli: Ostin viime kesänä Lumenen poskipunan, sillä halusin vaihtaa väärän värisen punan, jota olin erehtynyt käyttämään jo kaksi vuotta, joka oli muuten vielä äitini peruja. Ihan epäonnistunut väri. Teki lookistani nuden, mikä ei sovi minulle alkuunkaan ja ymmärsin sen tosiaankin vasta kesällä 2007. Mutta, ostin tosiaan Lumenen punan (Stockmannilta), joka oli pirteimmän värinen kaikista halpisvaihtoehdoista. Se oli hehkeän vaaleanpunainen. Vilkaisin myös kalliita merkkiposkipunia, mutta olivat liian kalliita (n. 30 euroa ja ylöspäin). Joe Blascolla oli kuitenkin täydellinen poskipunaväri, joka olisi vielä pysyvä tuote eikä kausituote. Myöskin Shiseidolla oli upean värinen puna, mutta se oli sikakallis ja oli kausituote. Myyjä oli luonnollisesti esittelemässä minulle näitä tuotteita. Oli ihanaa, että hän oli niin asiantunteva eikä keskittynyt vain yhteen tai muutamaan merkkiin, vaan otti huomioon koko repertuaarin.
Ostin kuitenkin Lumenen punan ja jäin miettimään niitä kalliita poskipunia. Mietin myös Grimasia (tuotemerkki), jolla on erinomainen valikoima meikkejä, jotka ovat loistavia pysymään, laaja värivalikoima ja teatterimeikiksikin sopivia. Eikä maksa paljoa, loistava hinta-laatu -suhde. Tosin nämä meikit ovat vain myynnissä pilailu- ja naamiaispuodeissa. En siis koskaan muistanut edes vilkaista millainen heidän poskipunavalikoimansa on, sillä vaikeahan se on muistaa mennä myös käymään siellä pilailupuodissa.

Käytin Lumenen punaa ja mietin näitä kalliimipa punia suunnilleen viisi kuukautta, ennen kuin sisälläni muotoutui lopullinen ja voimakas tarve: Minä tarvitsen pinkimmän poskipunan, maksoi mitä maksoi! Ja lopullisen päätöksen tehtyäni suuntasin Stockmannille ja menin suoraan myyjän juttusille ja kerroin tilanteeni. Kävimme läpi muutamia poskipunia, myös halpoja minun toiveestani (vertailun vuoksi) ja päädyimme Joe Blascon pinkeimpään poskipunaan. Olen hiukan katunut, sillä vimmoissani en muistanut Grimasia, jonka avulla olisin päässyt puolet halvemmalla, mutta ei auta. Väri on joka tapauksessa täydellinen (piti itselleni hieman vakuuttaa ostoksen paremmuutta).